Helena ja Anniina

Helena ja Anniina2015-06-10T14:14:55+00:00

Joskus Helena toivoi, että olisi itse sairastunut. Silloin hänkin saisi vain maata ja katsoa televisiota koko päivän. Hänen ei myöskään tarvitsisi sännätä töistä suoraan kotiin huolehtimaan Anniinasta, sisarestaan. Vanhemmatkin varmaan kiinnittäisivät häneen enemmän huomiota.

Helena tiesi, ettei hän olisi saanut ajatella niin. Eihän Anniina sille mitään voinut, että hänellä oli skitsofrenia. Helena tunsi syyllisyyttä siitä, että kadehti sisaren saamaa huomiota ja huolenpitoa.

Kaikki vain oli niin paljon helpompaa silloin, kun Anniina oli vielä terve. Silloin Helena meni joka päivä uimaan töiden jälkeen. Hän tapasi ystäviään viikonloppuisin ja saattoi hetken mielijohteesta lähteä vaikka parin päivän matkalle. Kaikkein parasta oli, kun he lähtivät Anniinan kanssa yhdessä Tukholmaan ostoksille.

Kun Anniina alkoi sairastua, hän ei enää halunnut lähteä risteilylle. Eikä häntä tuntunut enää kiinnostavan mikään muukaan. Helena nimitteli siskoaan tylsäksi ja omituiseksi, mutta tuntee jälkeenpäin syyllisyyttä käyttäytymisestään. Nyt Helena tietenkin tietää jo paljon enemmän skitsofreniasta. Hän tietää, että Anniina yrittää tosissaan päästä parempaan kuntoon, ja että hän tarvitsee kaiken mahdollisen tuen.

Siksi Helena yrittää olla kritisoimatta sisartaan kovin paljoa. Hän opettelee kannustamaan Anniinaa ystävällisesti auttaessaan häntä tavallisissa arkiaskareissa, kuten aamuisin pukeutumisessa ja suihkussa käymisessä. Anniina on jo alkanut huolehtia vähän paremmin ulkonäöstään.

Helena auttaa Anniinaa myös pitämään yhteyttä hoitotyöryhmän lääkäreihin ja hoitajiin. Hän käy sisarensa kanssa lääkärin vastaanotolla ja varmistaa, että kaikki tarpeellinen tieto (kuten suvussa esiintyneet sairaudet) otetaan huomioon.

Helena kirjoittaa muistiin, milloin Anniinan pitäisi ottaa lääkkeensä ja millaisia haittavaikutuksia niillä saattaa olla. Hän on myös opetellut tunnistamaan taudin uusiutumisen merkit ja tietää, kuinka hänen on toimittava niissä tilanteissa.

Anniina itsenäistyy koko ajan yhä enemmän, ja Helena on ylpeä siitä, että hänellä on ollut niin tärkeä osa sisarensa toipumisessa. Viime aikoina hän on ajatellut hyvin paljon sitä, mitä psykiatrian sairaanhoitaja sanoi hänelle viime käynnillään. Hoitaja muistutti häntä varaamaan aikaa omille tarpeilleen.

Se oli hyvä neuvo. Tänään Anniina valmistaa itse ateriansa, ja Helena menee ystävien kanssa uimaan töiden jälkeen.