Julia

Julia2015-06-10T14:28:11+00:00

Julia tietää, ettei hänen elämänsä voi enää koskaan palata ennalleen.

Hänen sairautensa on nyt hallinnassa. Hän ottaa lääkkeensä säännöllisesti, ja edellisistä skitsofreniaoireista on kulunut jo monta kuukautta.

Hänestä tuntuu kuitenkin, että maailma hänen ympärillään on nykyään paljon yksinäisempi ja vihamielisempi kuin ennen. Tämä tunne on ymmärrettävä. Sairastuminen oli ahdistava ja pelottava kokemus sekä Julialle itselleen että häntä lähellä olleille ihmisille. Hän tietää loukanneensa ja kohdelleensa väärin monia läheisiä ystäviään. Hän ei voi syyttää heitä siitä, etteivät he enää halua tuntea häntä.

Myös työpaikallaan tavaratalossa hän tuntee työtovereiden torjuvan asenteen. Jotkut ovat jopa kieltäytyneet työskentelemästä hänen kanssaan. He sanovat, että hän on hullu ja vaarallinen. Julia on yrittänyt selittää heille, että hänen sairautensa on nyt hallinnassa eikä hän koskaan vahingoittanut ketään muuta kuin itseään myöskään silloin, kun hän oli sairas. Mutta he eivät usko häntä.

Julian perhe ei juuri tue häntä. He eivät ole koskaan olleet läheisiä, eikä hän ole oikeastaan edes puhunut vanhempiensa kanssa muutettuaan pikkukaupungista Turkuun kymmenen vuotta sitten. Sairastumisen jälkeen suhde on muuttunut entistäkin etäisemmäksi.

Yksi toivon pilkahdus on kuitenkin näköpiirissä. Vaikka entiset ystävät eivät enää halua tuntea häntä, hän on nyt alkanut tavata uusia ihmisiä, joiden kanssa voi aloittaa kaiken alusta. Joitakin viikkoja sitten hän kysyi neuvoa mielenterveysjärjestöstä.

Sieltä hän sai hyviä ohjeita työtovereiden vihamielisyyden kohtaamiseen. Häntä neuvottiin pyytämään omaa toimintaterapeuttiaan keskustelemaan työtovereiden kanssa heidän peloistaan ja huolenaiheistaan. Ehkä se rauhoittaisi heitä, ja he suostuisivat taas työskentelemään hänen kanssaan.

Mielenterveysjärjestön kautta Julia sai yhteyden vertaistukiryhmään, jonka jäsenillä oli ollut samanlaisia kokemuksia kuin hänellä. Tuntui oudolta tavata näitä ihmisiä. Heillä kaikilla oli hyvin erilainen tausta, ja Julia oli aluksi hyvin ujo ja häntä hermostutti. Pian he kaikki kuitenkin jo juttelivat ja nauroivat keskenään, ja kertoivat kokemuksistaan.

Ensimmäisen kerran moneen kuukauteen Julia huomasi nauttivansa elämästä.